keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kotileipuri ulkomailla

Hei!

Leipominen on mukavaa puuhastelua. Jos vain on millä mitata ja paistaa. No, onneksi on :)! Tämä tarina löytyy Kinuskikissan sivuilta, kun klikkaat tästä
Kuvasta on jo vierähtänyt useampi joulu. Lasten iloksi tällainen kohosi silloin (ei mikään mestariteos, mutta karkkeja ainakin riitti!). Tosin poika vain oli kauhuissaan, kun piparihahmot yksi toisensa jälkeen  katosivat parempiin suihin ja lopulta koko talokin...

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Nukkumaan menemisestä

Seikkailut ovat hyvin olennainen osa meidän arkeamme. Päiviimme mahtuu kyllä sitten paljon muutakin; lelut pitkin lattiaa, keittiössä tiskivuori odottamassa tiskaajaansa ja villakoiria nurkissa.

Tässä yksi esimerkki mitä meillä tapahtuu, kun aurinko on jo laskenut.

Iltaruoka tarjottu lapsille. Se ei kuitenkaan tällä kertaa ole kenenkään mieleen, joten jo valmiiksi väsynyt äiti kärsimättömästi odottaa, jos lasten lusikat edes välillä ekyisivät sinne suuhunkin. Vihdoin tehtävä suoritettu, eihän siihen mennytkään kuin tunti.

Yläkertaan iltatoimille. Vauva herää ja haluaa maitoa, joten äiti varttu juuri sellaisena hetkenä, kun lapset ylikieroksilla. Tilanne rauhoittuu, kun patistan jokaisen omaan nurkkaan lukemaan.

Sitten yöpuvut päälle, mutta lapset haluavatkin juosta karkuun. Ja hampaatkin pestävä. Miksi kaiken pitääkin sujua niin hitaasti, kun minäkin olen niin väsynyt...

Lopulta jokainen sängyssä. Minun rahkeeni eivät enää riitä iltasatuun, vaan pakenen alakertaan, jonne lapset hetken päästä minua seuraavat. On kuulemma jano ja isäkin tuli juuri kotiin. No, jokaiselle vesitilkka.

Vihdoin pulina yläkerrassa hiljenee ja rauhallinen hetki oman kullan kanssa. Syömme iltapalaa ja sitten tiskamme yhdessä. Mies on viisaampi ja lähtee yöpuulle.

Kello onkin sitten jo yksitoista. Tai vasta. Vielähän sitä ehtii vaikka lukea Suomen uutisia, kirjoittaa sähköposteja, tutkia Facebookia ja jäädä unelmoimaan leivontasivustoja. Kun se on tehty, en enää uskallakaan vilkaista kelloa, koska nyt se on liikaa...

Nopeasti keittiön tarkastus, ovet lukossa ja iltatoimille. Sattuu olemaan naisten vaivat, joten alakerran komerosta vaihdettavaa mukaan. Vessassa istuessani huomaan, että vauvan vaippahan se siinä kädessä komeilee. Uusi reissu alakertaan. Hampaiden pesu sitten. Jaahas, hammasharjakin jäi aamutiimellyksessä alakerran vessaan , joten sitäkin hakemaan. Vihdoin minä olen valmis.

Käyn peittelemässä lapset. Voih, yksi sänky märkänä, joten kuivaa pienen päälle, lakanoiden vaihto saa jäädä odottamaan huomista ja lapsi meidän väliin nukkumaan. Vauvalle vielä yömaito ja sitten koittaa minullekin unen autuus.

Äitikin tarvitsee nukkumaanmenoajat..!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kartalla


Chile sijaitsee Etelä-Amerikassa, Andien vuorijonon kupeessa. Vuoristoinen maisema on huikaisevan kaunis. Maa on pituudeltaan yli 4000 km. Naapureina löytyvät Argentiina, Bolivia ja Peru. Chilen asukasluku on hieman yli 16 miljoonaa.
Tässä näkyy Chile alueittain. Pääkaupunki Santiago löytyy alueelta "Region Metropolitana". Meidän seikkailumme sijoittuvat pääosin Antofagastan alueelle (II), jossa asumme.
Tässä tarkemmin meidän kotikuntamme Calama (138 000 asukasta) lähiympäristöineen. Meren rannalle on lyhyimmillään vain 160 km (Calama-Tocopilla). Autiomaassakin riittää tutkittavaa. Alkuperäisasukkaiden raunioita, luonnon monimuotoisuutta rotkoineen ja suolajärvineen. Bolivian rajalle vajaa 200 km (Ollague), Argentiinan rajalle  260 km (Paso Jama), Perun rajalle 650 km (Tacna, ei näy tällä kartalla).


sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Seikkailu Machucassa

Kävimme sairastelujen lomassa tuulettumassa seikkailumielessä ilman sovittua kohdetta. Matkaa kertyi yhteen suuntaan n. 170 km. Reissu sujui mukavasti, uusia maisemia, valilla asfalttia, välillä hiekkatieta. Pysähdyimme jaloittelemaan, kun tien vierellä kulki puro. Autiomaassa on aina piristävää löytää pieni keidas, jonka ympärillä kumpuaa kasvillisuutta. Nyt esiintyi tyypillistä "ketun häntää " (cola de zorro).
Pensasmaiset kasvit ovat nimeltään ketunhäntiä.

Tässä yksinäinen talo autiomaan keskellä. Lähimpään naapuriin matkaa n.5 km ja kauppaan 50 km. Talon asukas (ei ole kuvassa) jäi rinteelle seurailemaan meidän puuhiamme puron varrella.


Yhdet housut ja kengät kastuivat, kun lapset niin innostuivat puron puolelta toiselle hyppäämisestä. Onneksi oli vaihtovaatetta ja kengätkin!



Päädyimme Machucaan. Pieni kylä, jossa kirkko ja muutamia taloja. Ei kauppaa. Yhdessä talossa näytti olevan asukkaita kotona. Täällä maisema oli tundraa, koska olimme jo niin lähellä Andien vuoristoa. Paikoin oli myös lunta.
Lapset riemuitsivat lumesta!

Järvi, jonka pinta jäässä. Järvellä näkyi myös paljon lintuja.

Näissä maisemissa sielu ja mieli lepää. Kotimatka huipentui upeine maisemineen loisteliaaseen auringonlaskuun ja illan hämärryttyä tietä valaisemaan nousi täysikuu.

Auringon lasku sai horisontissa tulivuoret hehkumaan kultaisina.
Täysikuu tulivuoren yllä.


Isänpäivä


Chilessä isänpäivää vietetään kesäkuun toisena sunnuntaina. Meidänkin 12 viikkoa kestänyttä sairasteluputkea pääsi sitten piristämään tekemäni täytekakku.

Kuorutteena päällä valkosuklaata (oli sen verran jähmeää ja jäi epätasaiseksi, että taidan toistaiseksi pitäytyä minulle tutussa tummassa suklaassa). Hyvät ohjeet kuorrutteisiin olen saanut Kinuskikissan sivuilta (http://www.kinuskikissa.fi/kakun-kuorrutteet). Koristeltu kondensoidulla maidolla (kinuskin kaltaista) ja granaattiomenalla. Idea hassuista meduusoista kakun päällä tuli 4-vuotiaalta pojaltani, joka oli isänkin mielestä hauska, huumorimiehiä kun ovat molemmat.

Kakussa kaksi täytettä 
-kondensoitua maitoa vatkattuna, joukossa granaatti omenaa ja
-kermaa ja tuorejuustoa vatkattuna, joukossa paloiteltua valkosuklaata sekä kuivattuja karpaloita.

Maun kruunasi vielä pähkinäinen vivahde;  kostukkeena käytin kahville maustmiseen tarkoitettua hasselpähkinäesanssia. Kakku maistui koko perheelle. Kirpeä ja makea toimivat hyvin yhdessä.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Hyppää mukaan!

Hei! Tervetuloa mukaan seuraamaan 4-lapsisen perheen elämää aurinkoisessa, mutta karussa Atacaman autiomaassa Chilessä. Blogini tulee käsittelemään elämää yleensä Chilessä, huikeita maisemia ja lapsiperheen arkea pilke silmäkulmassa. Kuvat ovat tällä hetkellä laadultaan keskinkertaisia johtuen kamerasta (tai kenties kuvaajastakin!). Seuraa silti toki mukanamme, jatkossa on tarkoitus hankkia uusi parempi kamera.