Lomalla

Hei, hyvät lukijani!

Olen nyt parin viikon lomalla ja enimmäkseen internetin tavoittamattomissa. Kiitos uusista kommenteistanne. Palaan niihin ja uusiin julkaisuihin noin viikon päästä :). Oikein mukavaa syksyä Suomeen ja muualle maailmalle vuodenajan mukaan. Minä nautin lomallani keväästä tuoksuineen!

Kevatta rinnassa, juhlan humussa!

Iloiset kadut, joka puolella liehuvat liput tuovat juhlamielen!

Kavelen ulkona lasten kanssa, lampimasta kevattuulesta nauttien. Valilla tarkenee jo ihan kesavaatetuksella. Ihana kevat! Taalla autiomaassa kevatta on tosin hieman vaikea huomata, kun kasvillisuutta on jokseenkin vahan. Mieleeni tulvahtaa muistoja vappu-juhlista Suomessa. Etta silloin on jo kesa lahella. Taallakin paasee vapputunnelmiin. Syyskuu on Chilessa iloinen kuu. Chilen itsenaisyyspaivaa vietetaan 18.9., ja juhla on todella riemukas.

Huaso ratsastamassa. Tyypillinen naky Calamassa, varsinkin viikonloppuisin.

Sivupeilissa nakyy myyja, joka kauppaa koristeita autoon.

Jo elokuussa kaivetaan itsenaisyyspaivan koristeet esiin. Taalla koristeiden suhteen ei nirsoilla, vaan kaupat, kojut, koulut ja kodit pistavat parastaan. Ihan tavalliset autotkin saavat juhlistaa suurta paivaa lipuin ja koristenauhoin. Chilen lippu joka kodissa on ihan lakisaateinen. Juhlimiseen menee melkein kokonainen kuukauisi valmisteluineen ja tanssiesityksineen. Juhlan huipennus on se viikko, jolle 18. paiva sattuu, joillakin on jopa kokonainen viikko vapaata, toisilla pidennetty viikonloppu.

Joka puolella juhlistetaan itsenaisyyspaivaa.

Koulubussikin sai koristenauhat ja liput liehuvat molemmin puolin.

Koristeltu koulun piha.

Perinteisiin kuuluen, monet, lapsetkin, pukeutuvat kansallispukuihin. Huaso-miehen vaatteisiin kuuluu tummat suorat housut, saappaat kannuksineen, ruudullinen kauluspaita, lyhyt ja elegantti pikkutakki (valkoinen tai musta), raidallinen poncho, raidallinen levea vyo(nauha) seka levealierinen huaso-hattu. Tallaisessa asussa onkin komeaa lahtea ratsastamaan ja tanssimaan.

Tassa tanssitaan cuecaa, perinteista tanssia. 

Kansallispukujen kirjo naisilla onkin suuri. Elegantimpi asuste on lyhyt pikkutakki, jonka alla royheloin koristeltu kauluspaita. Hame on niin ikaan elegantti, kapea ja pitka. Kuten miehilla, tahan asuun kuuluu myos levea vyonauha seka levealierinen hattu. Naita asuja olen nahnyt mustana, valkoisena, punaisena ja tummansinisena. Kenkina korolliset saappaat.

Tassa elegantti naisten asu.

Varikkaampi naisten kansallispuku on kukallinen mekko. Naita pukuja loytyy kaiken varisina. Mustat tanssiin sopivat korkokengat aasun viimeinen silaus.

Naisella ylla kukallinen mekko.

Paasiassaarilla on myos oma kansallispukunsa. Itse en sellisessa kadulla kulkisi ;). Kyseessa on naruista kudottu vaatetus;pieni ylosa ja naruhame. Miehilla niin ikaan naruhame, mutta ilman ylaosaa.

Itsenaisyyspaivaan kuuluu perinreinen cueca-musiikki ja -tanssit. Lapset lennattavat leijojaan. Ruokana voi olla perinteikkaasti empanadaa (lihapiirakka), maissilaatikkoa (pastel de choclo) tai sitten vain grilliruokaa ja hyvaa viinia. On muitakin perinneruokia, joita en tunne. Tapana on myos pystyttaa "ramada", joka on pieni katos. Niiden alle vaki kokoontuu syomaan ja nauttimaan juhlasta ja musiikista. Tarjolla on kaikenlaista ostettavaa tavaraa, kisailua ja lapsille pomppulinnoja.

Kaupasta voi ostaa itsenaisyyspaivan laatikon, jossa katevasti perinteisia elintarvikkeita.

   Tasta sitten vain kohti valoisampia iltoja seka lampimimpia oita!                                    

Rantamuistoja

Kaupunki nimeltä Algarobo. Samanniminen puu on hyvin yleinen täällä Chilessä.

Las Cruzes

Jos jostakin, niin ainakin Chilen rantaviivan pituudesta voi kehua! Nama muistot ovat yli vuoden takaisia ja sijoittuvat Chilen keskiosaan. Loman tukikohtamme sijaitsi viehattavassa Las Cruzes-nimisessa pikkukylassa, jossa majailimme pienessa mokissa. Pieni mokki ja metsatie rantoineen avasivat lapsille kaikki mielikuvien mahdollisuudet. He edelleenkin vaikka asuisivat siella, tilojen ahtaus ei haitannut heita lainkaan (veikkaan, etta mokin koko taisi olla jotain 30 neliota). Enimmakseen toki ulkoilimmekin. Luonnosta loytyi paljon tutkittavaa. Tormasimme tarantella-hamahakkiinkin seka joihinkin vaarattomiin merellisiin elaimiin.

Tyyni valtameri kutsuu. Voi, kun se on kiehtova.

Juostaan akkia hiekkadyyneilla, tuolla siintaa ranta!

Merta voisi ihailla vaikka koko paivan!

Keksimme, etta aamutuimaan rannalla oli mukavasti tilaa.

Myohemmin paivalla valitsimme kaukaisempia rantoja, jotka eivat olleet niin suosiossa.

 

 

Meritahtea muistuttava meriaurinko tai espanjaksi "Sol del mar".

Taskurapuja siivilassa!

Kotiäidin loru

Mistä on kotiäidin arki tehty?

Pyykkikasoista,
Riitapukareista,
Kiukkupusseista ja
Kakkavaipoista,
Niistä on kotiäidin arki tehty.

Mistä on kotiäidin juhla tehty?

Pullan tuoksusta,
Haleista ja pusuista,
Auringon paisteesta ja
Sisarusten välisestä harmoniasta.
Niistä on kotiäidin juhla tehty.

Iloista ja harmeista,
Pienistä ja suurista,
Jokaisesta voi vain kiittää, sillä
Niistä löytyy kodin onni.

Tartu hetkeen,
Elä tässä,
Eteenpäin vain elämässä!              

Arkilenkki

Minusta Chilessä arki on tylsempää ja työläämpää kuin Suomessa. Varsinkin kotiäitinä. Kotitöitä tuntuu olevan paljon enemmän. En tiedä mistä se johtuu, mutta ainakin tiskaamista riittää kuuden hengen taloudessa. Toki pyykkimääräkin on tässä vuosien varrella kasvanut.

Mitään äiti-lapsi-kerhoja ei ole. Joko äidit käyvät töissä ja "nanat" eli kotipaulaiset hoitavat lapsia. Tai sitten äiti on kotona ja hoitaa koulukuljetukset, siivoaa ja laittaa ruokaa. Toki tapaamisia voi itse järjestää, kuten olenkin järjestänyt. On vain harmi, että ei oikein ole mitään sosiaalisia tiloja suuremmalle porukalle. Mukavia ystäviä olen saanutkin. Minua vain ihmetyttää, kun minunkin naapurustossa on monta kotiäitiä, mutta he eivät ikinä ulkoile lastensa kanssa. Sen sijaan kotiapulaiset kävelyttävät taaperoita muutaman kierroksen korttelin ympäri. Elleivät sitten tule meidän takapihalle leikkimään.

Asioiden hoitaminen on niin kovin monimutkaista. Ja se juuri välillä oikein harmittaa! Uuden viikon aloitus tuntuu usein melkein kuin olisi maraton-jouksun lähtöviivalla. Nytkin olen juossut hakemassa kouluhakemuksia sieltä ja täältä. Kalenteri täyttyy koulujen pääsykoepäivämääristä. Samalla pitää etsiä sopivaa korjaajaa autolle.  Usein on myös niin, että internetistä ei juurikaan ole apua. Joko yheteystietoja ei ole tai sitten ovat vanhentuneita. Puhelimella jos yrittää jota kuta tavoittaa, niin harvoin siihen vastataan. Aina pitäisi käydä paikan päällä. Helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin, jos joutuu kulkemaan pitkin kaupunkia neljä pientä ja vilkasta lasta mukanaan...

Rokotuksen saaminen lapselle kesti yli viikon. Yhdessä paikassa ei enää annettu rokotteita. Toisesta paikasta olivat loppuneet. Kolmannessa paikassa emme enää saa asioida, koska vakuutusyhtiömme vaihtui. Neljännessä paikassa neuvottiin ensin hankkimaan vakuutusyhtiöstä kuponki rokotetta varten. No, sitten vielä siellä vakuutusyhtiössä jonottamassa, kunnes vihdoin ja viimein tänään on rokotus saatu.

Liian usein tuntuu, että ei pääse lainkaan nauttimaan arjesta, kun joutuu juoksemaan niin turhilla asioilla. Mieluummin sitä sitten vaikka pesisi niitä lautasia...

Retkeilyä ja "kaputt" keskellä erämaata

Ayquina

Retkijalkaa taas pakotti pienen tauon jälkeen, suuntana Ayquina tällä kertaa. Pieni kylä reilun 70 km päässä Calamasta. Matka on jokseenkin huikaiseva, jos ei jännittäväkin, sillä juuri ennen kylää tie laskeutuu jyrkästi mutkitellen syvän rotkon pohjalle ja siitä taas ylös!

Kylä on aivan pieni. Aikaisemmilla käynneillämme ei asukkaita ole juuri edes ulkona näkynyt, mutta tällä kertaa oli varsinkin paljon poikia palloa pelaamassa toisten huitoessa kepeillään seikkailuleikeissään. Ayquina kuitenkin täyttyy juhlapyhinä, sillä silloin järjestetään uskonnollisia juhlia, joissa sekoittuvat kansanperinteet ja katoliset rituaalit. Juhliin kuuluu perinteisiä pukuja, tansseja ja messu.

Patikoimme kylän ulkopuolelle jokea seuraten. Joen törmä oli kuitenkin liian vetinen (vaikutti ainakin hedelmälliseltä viljelymaalta), joten kuljimme lähellä kallionseinämää. Upea näkymä joka puolella. Lisäksi kallion sisältä putoaa vettä kauniina vesiputouksena. Kyläläisille tämä on suuri etu, koska vesi on kanavoitu niin, että se kulkee viljelyksille. Vuosisatojen perinne yhä jatkuu, viljelmätilkut laskeutuvat porrasmaisina tasoina jokea kohti.

Porrasmaiset viljelmät. Oikealla kulkee joki. Rotkossa joen varrella vehreää, ylänkö kuiva ja vailla kasvillisuutta.

Kalliosta tulee vettä. Pari muutakin upeaa putousta. Minä vain en tabletin(ainut kuvauslaitteeni!!) kanssa oikein taipunut hyviin kuvausasentoihin, kun oli vielä vauva kantoliinassa. Mies lähti autolle hakemaan vaihtovaatetta pienokaiselle, joka liiallisessa uteliaisuudessaan kaatui putouksen alla olevaan lätäkköön. Lätäkkö oli kuitenkin harmittoman matala ja hiekkapohjainen.

Jylhiä maisemia.

Kylässä on muutama ruokatarvikekioski ja yksi "ravintola" (koti, jonka yläkerrassa tarjolla ruokaa satunnaisesti). Meillä kulkee aina eväät ja paljon vettä mukana. Ei voi odottaa, että paikallisista kylistä löytyy auki oleva kauppa saati sitten ruokailupaikka. Kuten ei tälläkään kertaa.

Runsaista eväistä olikin suurempi hyöty kuin luulimmekaan. Paluumatkalla automme sanoi nimittäin sopimuksensa irti eikä enää käynnistynyt uudelleen. Onneksi selvisimme edes rotkon toiselle puolelle!! Paikalla ei ollut edes kuuluvuutta. Siinä sitä sitten odoteltiin, nälkäisille ja väsyneille lapsille riitti voileipiä, hedelmää ja juotavaa. Ystävällinen perhe lava-autoineen kuitenkin pysähtyi meitä auttamaan. Hinausköysi katkesi matkalla muutamaan otteeseen, mutta pääsimme kuitenkin onnellisesti perille Calamaan.

Käteistä oli harmittavan vähän mukana kiitokseksi. Sattuipa olemaan kuitenkin nätisti pakattu Bostonkakku mukana. Olin juuri aamulla paistanut kaksi Bostonia, joista yksi puolikas hävisi sen sileän tien aamupalalla. Meidän
pakastin kun on rikki (sekin vielä!), niin päätin sitten jostain syystä pakata toisen kakuista matkalle "siltä varalta" kai. Ja se sopikin kivaksi kiitokseksi auttajillemme :)!

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Jonottamisesta

Viime viikkoni ovat saaneet ylimääräistä täytettä jonottamisesta. Jonottaminen Calamassa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta viisumin uusiminen sai minut kuluttamaan jonossa useana eri päivänä yhteensä vajaat 10 tuntia.

Ulkomaanvirastossa jono ulottuu päivästä toiseen kadulle saakka. Kuten melkein missä tahansa virastossa. Ensimmäiset ovat saapuneet usein paikalle aamulla jo kuudelta, kun virasto aukeaa vasta klo 8.30.

Kaupasta kassajonon lisäksi löytyy leipäjono ja hedelmäjono. Leivät saa valita tuoreina suurista laareista omaan pussiin(joka on toki plussaa, tuoretta leipää!), jonka sitten yksi työntekijä punnitsee vaa'alla. Tämä on hidas menetelmä varsinkin ruuhka-aikana. Vastaavasti hedelmä- ja vihannesosastolla. Minä käynkin kaupassa vain aamulla välttääkseni ruuhkat.

Sitten on jono vakuutustoimistossa. Lapsi kun sairastuu, varataan aika lääkäriin. Kun lääkärin nimi ja aika on selvillä, lähdetäänkin vakuutustoimistoon jonottamaan. On ostettava kuponki, joka korvaa lääkärissä käynnin. No, onpa kätevää sitten lähteä vakuutustoimistoon jonottamaan sairaan/sairaiden lasten kanssa. Voi toki tehdä niin, että hakee korvausta jälkeen päin. Erona vain on, että ennen lääkäriä korvataan n. 75 % kuluista ja lääkärin jälkeen vain 25 %... On ollut puhetta jo kuukausien ajan, että järjestelmä siirtyy internettiin lähiaikoina, mutta se on aika leväperäinen määritelmä täällä. Sitä odotellessa.

Sairaalassa(ainakin julkisella puolella) on myös vierailijajono. Usein vierailuun on varattu tunti tai pari aikaa. Potilaiden omaiset odottavat jonossa vuoroaan, kun heidät päästetään yksitellen vartioidusta ovesta sisälle. Jokaisen henkilötiedot tarkistetaan.

Ja täällä kun ihmisillä tuntuu aikaa riittävän, niin voihan sitä jonottaa, että saa laskunsa maksetuksi. Laskut voi onneksi(!!) myös maksaa internetissä(jos se toimii), mutta monikaan ei ole vielä omaksunut uutta systeemiä omakseen. Näin ollen maksuautomaateille kertyy jonoja.

Eipä ne jonot jonottamalla lopu.

Pääsykokeet

Hyvät lukijat, taas koittaa SE aika vuodesta täällä Chilessä. Lapset ja heidän vanhempansa ahdistetaan kuin nurkkaan vailla ulospääsyä. Nyt koetellaan paineensietokykyä. Pääsykokeet. Lapsille, alkaen neljästä vuodesta ylöspäin.

Mitä tämä todellisuudessa siis tarkoittaa? Antakaapa, kun selitän. Ensinnäkin, “koulu” aloitetaan 3-5-vuotiaana (varsinainen oppivelvollisuus alkaa tosin vasta 6-vuotiaana, mutta siihen on syytä valmistautua etukäteen). Aluksi harjoitellaan sitä, että lapsi jaksaa istua paikoillaan kolme tuntia päivässä. Alle 6-vuotiaiden koulupäivä kestää yleensä neljä tuntia, josta “ulkoiluun” varataan vain 15-20 minuuttia! Lapsiryhmän koko on tavallisesti 30-40 lasta, kalliimmissa kouluissa lapsimäärä hieman pienenpi.

Täällä ei katsota mikä on lähin koulu. Koulu valitaan yleensä vanhempien toiveiden perusteella. Calamasta olen tähän päivään mennessä löytänyt kaksi mukiin menevää koulua ja yhden välttävän. Eli kolme koulua, johon lapseni voisin laittaa. Yksi olisi vielä, mutta kun koulumaksu on yli 400 euroa kuussa ja meillä lapsia on neljä ja töissäkäyviä perheessä tällä hetkellä yksi, niin sen voi unohtaa laskuista. Vanhemmilla on sitten tietysti kovat paineet siitä, että saako lapsensa haluamaansa kouluun.

Kovasta kilpailusta johtuen lapsille järjestetään pääsykokeet. Lapsiparka laitetaan keskelle tuntemattomia ihmisiä, suureen täynnä olevaan luokkahuoneeseen. Siinä sitten mitataan miten hyvin lapsi osaa leikata, liimata, värittää ja laskea. Yritäpä nyt siinä, pieni 4-vuotias. Parhaat valitaan.

Minusta tämä touhotus vain on niin kummallista... Eikö sinne kouluun mennäkään nimenomaan niitä asioita oppimaan..?

Entä jos kaikista kouluista tulee hylätyn paperit? Niinkin voi käydä. Joistakin huonoimmista kouluista voi jäädä armopaikkoja, jonne voi sitten lapsukaisensa laittaa. Tai sitten kalliimmissä kouluissa ei koko kurssi välttämättä täyty, koska kaikilla ei todellakaan ole varaa huimiin kuukausimaksuihin. Ja ajatelkaapa sitäkin käytäntöä, että jos lapsi jää luokalle, niin voi joutua pois koko kyseenomaisesta koulusta. Niin outoa. Juuri silloin, jos on vaikeaa, tarvitsee tuttua ympäristöä sen sijaan, että heitetään keskelle tuntematonta..

Niin, että kai sitä nyt pitää ryhtyä treenaamaan noita kullanmuruja... Muutama kuukausi on vielä aikaa. Vuosi sitten kyllä stressihormonit nousivat aika kovasti tällä mammalla. Tänä vuonna otetaan rennommin. Ainakin yritetään.

Nyt ovat veitikkani (2 vanhinta) käyneet pienessä “päiväkodissa” koulua. 5-vuotiaalla koulupukuun kuuluuvat harmaat suorat kouluhousut ja mustat koulukengät. Eläpä siinä sitten täysipainoista lapsuutta...

Lasanan linnoitukset "Pukara de Lasana"

Lasana sijaitsee vain reilun 30 km päässä kotikaupungistamme Calamasta ja on ilmainen kohde. Lasanasta löytyy upeiden ja jylhien maisemien lisäksi atacamalaisten linnoitusten ja asumusten raunioita. Rotkon pohjalla kulkee Loa-joki, jonka varsilla yhä tänäkin päivänä alkuperäisasukkaiden jälkeläiset viljelevät kasviksia ja kasvattavat eläimiä. Joen törmällä voi kohdata hevosia, lampaita ja laamoja laiduntamassa.

Etsimme mielellämme kohteita, jotka eivät ole turistirysiä. Tästäkin tuli meille omannäköinen seikkailu. Joen toisella puolella oli upeita kallionkoloja ja vettä näytti pulppuavan maan alta, joten ei kun tutkimaan! Ylitimme kapean Loa-joen (Chilen pisin joki), joka osoittautuikin varsin vaikeaksi tehtäväksi. Joki oli monin paikoin erittäin syvä ja lähimaasto upottavaa. Aikamme etsittyämme yksi sopiva kapeikko löytyikin ja onnistuimme tehtävässämme.

  

Näin pääsee tutustumaan kunnolla maastoon, nauttimaan yhdessä olosta sekä herkullisista eväistä (siltakin olisi ollut tarjolla kauempana, mutta sieltä ei olisi päässyt meitä kiinnostaneen lähteen luokse). Maasto oli sen verran louhikkoinen, että vain isäntä kävi sitten tarkistamassa sen vesilähteen.

Vanhojen asumusten raunioita löytyy lähistöltä molemmin puolin jokea. Lähimmät rauniot ovat aivan Chiu Chiun pieni kupeessa. Chiu Chiu on pieni ja viehättävä kylä. Viikonloppuisin Chiu Chiussa voi syödä ravintolassa, ostaa paikallisia käsitöitä sekä matkamuistoja ja kauppojakin löytyy. Viikolla ravintolat ovat kiinni, mutta kyllä aina joku pieni elintarvikekauppa on auki. Siitä lisää toisella kerralla.
                               

          

Lapsilla oli hauskaa, kun pääsivät tutkimaan koloja ja kammiota aarteita estsien.

 

Tässä kohdassa joki on aivan kasvillisuuden peitossa ja maasto upottavaa.              

Kotileipuri ulkomailla

Hei!

Leipominen on mukavaa puuhastelua. Jos vain on millä mitata ja paistaa. No, onneksi on :)! Tämä tarina löytyy Kinuskikissan sivuilta, kun klikkaat tästä

Kuvasta on jo vierähtänyt useampi joulu. Lasten iloksi tällainen kohosi silloin (ei mikään mestariteos, mutta karkkeja ainakin riitti!). Tosin poika vain oli kauhuissaan, kun piparihahmot yksi toisensa jälkeen  katosivat parempiin suihin ja lopulta koko talokin...

Nukkumaan menemisestä

Seikkailut ovat hyvin olennainen osa meidän arkeamme. Päiviimme mahtuu kyllä sitten paljon muutakin; lelut pitkin lattiaa, keittiössä tiskivuori odottamassa tiskaajaansa ja villakoiria nurkissa.

Tässä yksi esimerkki mitä meillä tapahtuu, kun aurinko on jo laskenut.

Iltaruoka tarjottu lapsille. Se ei kuitenkaan tällä kertaa ole kenenkään mieleen, joten jo valmiiksi väsynyt äiti kärsimättömästi odottaa, jos lasten lusikat edes välillä ekyisivät sinne suuhunkin. Vihdoin tehtävä suoritettu, eihän siihen mennytkään kuin tunti.

Yläkertaan iltatoimille. Vauva herää ja haluaa maitoa, joten äiti varttu juuri sellaisena hetkenä, kun lapset ylikieroksilla. Tilanne rauhoittuu, kun patistan jokaisen omaan nurkkaan lukemaan.

Sitten yöpuvut päälle, mutta lapset haluavatkin juosta karkuun. Ja hampaatkin pestävä. Miksi kaiken pitääkin sujua niin hitaasti, kun minäkin olen niin väsynyt...

Lopulta jokainen sängyssä. Minun rahkeeni eivät enää riitä iltasatuun, vaan pakenen alakertaan, jonne lapset hetken päästä minua seuraavat. On kuulemma jano ja isäkin tuli juuri kotiin. No, jokaiselle vesitilkka.

Vihdoin pulina yläkerrassa hiljenee ja rauhallinen hetki oman kullan kanssa. Syömme iltapalaa ja sitten tiskamme yhdessä. Mies on viisaampi ja lähtee yöpuulle.

Kello onkin sitten jo yksitoista. Tai vasta. Vielähän sitä ehtii vaikka lukea Suomen uutisia, kirjoittaa sähköposteja, tutkia Facebookia ja jäädä unelmoimaan leivontasivustoja. Kun se on tehty, en enää uskallakaan vilkaista kelloa, koska nyt se on liikaa...

Nopeasti keittiön tarkastus, ovet lukossa ja iltatoimille. Sattuu olemaan naisten vaivat, joten alakerran komerosta vaihdettavaa mukaan. Vessassa istuessani huomaan, että vauvan vaippahan se siinä kädessä komeilee. Uusi reissu alakertaan. Hampaiden pesu sitten. Jaahas, hammasharjakin jäi aamutiimellyksessä alakerran vessaan , joten sitäkin hakemaan. Vihdoin minä olen valmis.

Käyn peittelemässä lapset. Voih, yksi sänky märkänä, joten kuivaa pienen päälle, lakanoiden vaihto saa jäädä odottamaan huomista ja lapsi meidän väliin nukkumaan. Vauvalle vielä yömaito ja sitten koittaa minullekin unen autuus.

Äitikin tarvitsee nukkumaanmenoajat..!

Kartalla

Chile sijaitsee Etelä-Amerikassa, Andien vuorijonon kupeessa. Vuoristoinen maisema on huikaisevan kaunis. Maa on pituudeltaan yli 4000 km. Naapureina löytyvät Argentiina, Bolivia ja Peru. Chilen asukasluku on hieman yli 16 miljoonaa.

Tässä näkyy Chile alueittain. Pääkaupunki Santiago löytyy alueelta "Region Metropolitana". Meidän seikkailumme sijoittuvat pääosin Antofagastan alueelle (II), jossa asumme.

Tässä tarkemmin meidän kotikuntamme Calama (138 000 asukasta) lähiympäristöineen. Meren rannalle on lyhyimmillään vain 160 km (Calama-Tocopilla). Autiomaassakin riittää tutkittavaa. Alkuperäisasukkaiden raunioita, luonnon monimuotoisuutta rotkoineen ja suolajärvineen. Bolivian rajalle vajaa 200 km (Ollague), Argentiinan rajalle  260 km (Paso Jama), Perun rajalle 650 km (Tacna, ei näy tällä kartalla).

Seikkailu Machucassa

Kävimme sairastelujen lomassa tuulettumassa seikkailumielessä ilman sovittua kohdetta. Matkaa kertyi yhteen suuntaan n. 170 km. Reissu sujui mukavasti, uusia maisemia, valilla asfalttia, välillä hiekkatieta. Pysähdyimme jaloittelemaan, kun tien vierellä kulki puro. Autiomaassa on aina piristävää löytää pieni keidas, jonka ympärillä kumpuaa kasvillisuutta. Nyt esiintyi tyypillistä "ketun häntää " (cola de zorro).

Pensasmaiset kasvit ovat nimeltään ketunhäntiä.

Tässä yksinäinen talo autiomaan keskellä. Lähimpään naapuriin matkaa n.5 km ja kauppaan 50 km. Talon asukas (ei ole kuvassa) jäi rinteelle seurailemaan meidän puuhiamme puron varrella.

Yhdet housut ja kengät kastuivat, kun lapset niin innostuivat puron puolelta toiselle hyppäämisestä. Onneksi oli vaihtovaatetta ja kengätkin!

Päädyimme Machucaan. Pieni kylä, jossa kirkko ja muutamia taloja. Ei kauppaa. Yhdessä talossa näytti olevan asukkaita kotona. Täällä maisema oli tundraa, koska olimme jo niin lähellä Andien vuoristoa. Paikoin oli myös lunta.

Lapset riemuitsivat lumesta!

Järvi, jonka pinta jäässä. Järvellä näkyi myös paljon lintuja.

Näissä maisemissa sielu ja mieli lepää. Kotimatka huipentui upeine maisemineen loisteliaaseen auringonlaskuun ja illan hämärryttyä tietä valaisemaan nousi täysikuu.

Auringon lasku sai horisontissa tulivuoret hehkumaan kultaisina.

Täysikuu tulivuoren yllä.

Isänpäivä

Chilessä isänpäivää vietetään kesäkuun toisena sunnuntaina. Meidänkin 12 viikkoa kestänyttä sairasteluputkea pääsi sitten piristämään tekemäni täytekakku.

Kuorutteena päällä valkosuklaata (oli sen verran jähmeää ja jäi epätasaiseksi, että taidan toistaiseksi pitäytyä minulle tutussa tummassa suklaassa). Hyvät ohjeet kuorrutteisiin olen saanut Kinuskikissan sivuilta (http://www.kinuskikissa.fi/kakun-kuorrutteet). Koristeltu kondensoidulla maidolla (kinuskin kaltaista) ja granaattiomenalla. Idea hassuista meduusoista kakun päällä tuli 4-vuotiaalta pojaltani, joka oli isänkin mielestä hauska, huumorimiehiä kun ovat molemmat.

Kakussa kaksi täytettä 
-kondensoitua maitoa vatkattuna, joukossa granaatti omenaa ja
-kermaa ja tuorejuustoa vatkattuna, joukossa paloiteltua valkosuklaata sekä kuivattuja karpaloita.

Maun kruunasi vielä pähkinäinen vivahde;  kostukkeena käytin kahville maustmiseen tarkoitettua hasselpähkinäesanssia. Kakku maistui koko perheelle. Kirpeä ja makea toimivat hyvin yhdessä.