Kävimme sairastelujen lomassa tuulettumassa seikkailumielessä ilman sovittua kohdetta. Matkaa kertyi yhteen suuntaan n. 170 km. Reissu sujui mukavasti, uusia maisemia, valilla asfalttia, välillä hiekkatieta. Pysähdyimme jaloittelemaan, kun tien vierellä kulki puro. Autiomaassa on aina piristävää löytää pieni keidas, jonka ympärillä kumpuaa kasvillisuutta. Nyt esiintyi tyypillistä "ketun häntää " (cola de zorro).
 |
| Pensasmaiset kasvit ovat nimeltään ketunhäntiä. |
|
Tässä yksinäinen talo autiomaan keskellä. Lähimpään naapuriin matkaa n.5 km ja kauppaan 50 km. Talon asukas (ei ole kuvassa) jäi rinteelle seurailemaan meidän puuhiamme puron varrella.
|
|
Yhdet housut ja kengät kastuivat, kun lapset niin innostuivat puron
puolelta toiselle hyppäämisestä. Onneksi oli vaihtovaatetta ja
kengätkin!
|
Päädyimme Machucaan. Pieni kylä, jossa kirkko ja muutamia taloja. Ei kauppaa. Yhdessä talossa näytti olevan asukkaita kotona. Täällä maisema oli tundraa, koska olimme jo niin lähellä Andien vuoristoa. Paikoin oli myös lunta.
 |
| Lapset riemuitsivat lumesta! |
 |
| Järvi, jonka pinta jäässä. Järvellä näkyi myös paljon lintuja. |
Näissä maisemissa sielu ja mieli lepää. Kotimatka huipentui upeine maisemineen loisteliaaseen auringonlaskuun ja illan hämärryttyä tietä valaisemaan nousi täysikuu.
 |
| Auringon lasku sai horisontissa tulivuoret hehkumaan kultaisina. |
 |
| Täysikuu tulivuoren yllä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti