sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Rentoa viikonloppua


Mokkapalat...

 

Meillä on tapana leipoa ainakin kerran viikossa silla periaatteella, että halutessaan lapsetkin saavat osallistua. Tällä kertaa kokeilimme herkullisia mokkapaloja. Niitä olen valmistanut viimeksi joskus kauan sitten Suomessa! 


Leivokset onnistuvat mainiosti, joka ei aina olekaan itsestäänselvyys. Minulla on melkoisen kinkkinen uuni, jota kuluneen kahden vuoden aikana olen vähitellen oppinut käyttämään niin, että kaikki ei pala. Useampi pelti vain suojamaan tulelta, niin mokkapalatkin tulivat tasaisen ruskeina uunista ulos - juuri niin kuin pitääkin!


Leipominen on minulle terapiaa. En tieda mikä siinä on, mutta jätän sitten jotain muuta vaikka sivuun, että saan ainakin kerran viikossa leipoa. Senkin uhalla, että siitä seuraa lisää tiskiä (onneksi meillä on ollut jo reilu puoli vuotta tiskikone!) . Taikinaa sekoittaessa tulee vain niin hyva olo; voi vain olla siinä taikina huomion keskipisteenä, viettaa aikaa lasten kanssa omalla osaamisalueellaan ja unohtaa muut arjen vaatimukset edes hetkeksi. Arjen pyörittäminen kun saa välillä suunnattomat mittasuhteet stressin samalla kasvaessa. Pysähtyessäni leipomaan stressi helpottaa. Palkitseva lopputuloskin on jo heti käsillä, maistettavissa ja haistettavissa. Siitä on hyvä jatkaa viikkoa mieli monta astetta keveämpänä.

Teista, lukijat, varmaan olisi mukava kuulla myos paikallisista leivoksista. Luultavasti myöhemmin. Nyt vain on niin, että leivon erityisesti kaikkea suomalaista, koska leipominen tehoaa kovasti Suomi-ikaäänkin sen iskiessä. Varsinkin pulla. Tutut ohjeet toimivat ja niitä on helppo totteuttaa noin vain lastenkin kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Sitä paitsi suomalaiset leivokset ovat herkullisempia kuin chilelaiset. Joten suomalainen leivonta on minulle paljon mielekkäämpää.


Lapset valitsivat leivosten päälle nonparelleja ja kookoshiutaleita. Minä olisin laittanut pähkinärouhetta, mutta lasten ehdoilla sitä nyt mentiin.

Näin ollen toivotan teille, hyvät lukijat, oikein lokoisaa viikonloppua. Mekin yritämme ottaa niin rennosti kuin se vain on mahdollista neljän pienen ja touhukkaan vipeltäjän seurassa.

Seuraattehan mukana, koska tiedossa on taas uusia haasteita meidän elämässämme, mutta niistä myöhemmin lisää. Samasta syystä johtuen voi olla, että en niin usein tulevana kuukautena ehdi tehdä päivityksiä, mutta käykää välillä kurkistamassa.

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti