perjantai 26. heinäkuuta 2013

Nukkumaan menemisestä

Seikkailut ovat hyvin olennainen osa meidän arkeamme. Päiviimme mahtuu kyllä sitten paljon muutakin; lelut pitkin lattiaa, keittiössä tiskivuori odottamassa tiskaajaansa ja villakoiria nurkissa.

Tässä yksi esimerkki mitä meillä tapahtuu, kun aurinko on jo laskenut.

Iltaruoka tarjottu lapsille. Se ei kuitenkaan tällä kertaa ole kenenkään mieleen, joten jo valmiiksi väsynyt äiti kärsimättömästi odottaa, jos lasten lusikat edes välillä ekyisivät sinne suuhunkin. Vihdoin tehtävä suoritettu, eihän siihen mennytkään kuin tunti.

Yläkertaan iltatoimille. Vauva herää ja haluaa maitoa, joten äiti varttu juuri sellaisena hetkenä, kun lapset ylikieroksilla. Tilanne rauhoittuu, kun patistan jokaisen omaan nurkkaan lukemaan.

Sitten yöpuvut päälle, mutta lapset haluavatkin juosta karkuun. Ja hampaatkin pestävä. Miksi kaiken pitääkin sujua niin hitaasti, kun minäkin olen niin väsynyt...

Lopulta jokainen sängyssä. Minun rahkeeni eivät enää riitä iltasatuun, vaan pakenen alakertaan, jonne lapset hetken päästä minua seuraavat. On kuulemma jano ja isäkin tuli juuri kotiin. No, jokaiselle vesitilkka.

Vihdoin pulina yläkerrassa hiljenee ja rauhallinen hetki oman kullan kanssa. Syömme iltapalaa ja sitten tiskamme yhdessä. Mies on viisaampi ja lähtee yöpuulle.

Kello onkin sitten jo yksitoista. Tai vasta. Vielähän sitä ehtii vaikka lukea Suomen uutisia, kirjoittaa sähköposteja, tutkia Facebookia ja jäädä unelmoimaan leivontasivustoja. Kun se on tehty, en enää uskallakaan vilkaista kelloa, koska nyt se on liikaa...

Nopeasti keittiön tarkastus, ovet lukossa ja iltatoimille. Sattuu olemaan naisten vaivat, joten alakerran komerosta vaihdettavaa mukaan. Vessassa istuessani huomaan, että vauvan vaippahan se siinä kädessä komeilee. Uusi reissu alakertaan. Hampaiden pesu sitten. Jaahas, hammasharjakin jäi aamutiimellyksessä alakerran vessaan , joten sitäkin hakemaan. Vihdoin minä olen valmis.

Käyn peittelemässä lapset. Voih, yksi sänky märkänä, joten kuivaa pienen päälle, lakanoiden vaihto saa jäädä odottamaan huomista ja lapsi meidän väliin nukkumaan. Vauvalle vielä yömaito ja sitten koittaa minullekin unen autuus.

Äitikin tarvitsee nukkumaanmenoajat..!

2 kommenttia:

  1. Moi! Emme tienneetkään että sulla on blogi ennen kuin minä, siis H huomasin Facebookista :) Kiva, että olet alkanut pitää blogia, mukava seurata mitä teille kuuluu ja miten teillä menee!

    Huhhuh, kiirettä pitää selvästikin, toivottavasti teillä on kotiapulainen ja saat lepotaukojakin joskus!

    Mä en ole hetkeen ehtinyt päivittää meidän Aussiblogia kun mulla on oma henk. koht. blogikin, mutta periaatteessa yritän päivittää molempia säännöllisesti.

    Terkkuja ja jaksamista sinne!

    http://www.onewaytickettooz.com
    http://sweetieblog.com

    VastaaPoista
  2. Moi H ja J :)! Hauskaa, kun kävitte kurkkaamassa blogiani. No, tuore tapaushan tämä nyt vasta onkin.

    Joo, tällaista rallia meillä. Nyt yli puolen vuoden tauon jälkeen viime viikosta lähtien on ollut kotiapulainen, joka tulee kerran pari viikossa. Mikä helpotus :)!! (Tosin toistaiseksi se on ollut sitä, että minä jonotan keskustassa tunteja ulkomaan asioita hoitaessa ja apulainen lasten kanssa kotona.)

    Minäkin olen silloin tällöin käynyt lueskelemassa teidän kuulumisianne.

    Kaikkea hyvää teille!!

    T:Sariina

    VastaaPoista