tiistai 27. elokuuta 2013

Arkilenkki

Minusta Chilessä arki on tylsempää ja työläämpää kuin Suomessa. Varsinkin kotiäitinä. Kotitöitä tuntuu olevan paljon enemmän. En tiedä mistä se johtuu, mutta ainakin tiskaamista riittää kuuden hengen taloudessa. Toki pyykkimääräkin on tässä vuosien varrella kasvanut.

Mitään äiti-lapsi-kerhoja ei ole. Joko äidit käyvät töissä ja "nanat" eli kotipaulaiset hoitavat lapsia. Tai sitten äiti on kotona ja hoitaa koulukuljetukset, siivoaa ja laittaa ruokaa. Toki tapaamisia voi itse järjestää, kuten olenkin järjestänyt. On vain harmi, että ei oikein ole mitään sosiaalisia tiloja suuremmalle porukalle. Mukavia ystäviä olen saanutkin. Minua vain ihmetyttää, kun minunkin naapurustossa on monta kotiäitiä, mutta he eivät ikinä ulkoile lastensa kanssa. Sen sijaan kotiapulaiset kävelyttävät taaperoita muutaman kierroksen korttelin ympäri. Elleivät sitten tule meidän takapihalle leikkimään.

Asioiden hoitaminen on niin kovin monimutkaista. Ja se juuri välillä oikein harmittaa! Uuden viikon aloitus tuntuu usein melkein kuin olisi maraton-jouksun lähtöviivalla. Nytkin olen juossut hakemassa kouluhakemuksia sieltä ja täältä. Kalenteri täyttyy koulujen pääsykoepäivämääristä. Samalla pitää etsiä sopivaa korjaajaa autolle.  Usein on myös niin, että internetistä ei juurikaan ole apua. Joko yheteystietoja ei ole tai sitten ovat vanhentuneita. Puhelimella jos yrittää jota kuta tavoittaa, niin harvoin siihen vastataan. Aina pitäisi käydä paikan päällä. Helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin, jos joutuu kulkemaan pitkin kaupunkia neljä pientä ja vilkasta lasta mukanaan...

Rokotuksen saaminen lapselle kesti yli viikon. Yhdessä paikassa ei enää annettu rokotteita. Toisesta paikasta olivat loppuneet. Kolmannessa paikassa emme enää saa asioida, koska vakuutusyhtiömme vaihtui. Neljännessä paikassa neuvottiin ensin hankkimaan vakuutusyhtiöstä kuponki rokotetta varten. No, sitten vielä siellä vakuutusyhtiössä jonottamassa, kunnes vihdoin ja viimein tänään on rokotus saatu.

Liian usein tuntuu, että ei pääse lainkaan nauttimaan arjesta, kun joutuu juoksemaan niin turhilla asioilla. Mieluummin sitä sitten vaikka pesisi niitä lautasia...

2 kommenttia:

  1. On mielenkiintoista seurata Kinuskikissan sivustoilla kirjoitustasi ja sitten päätin tutustua blogiisi. Miten erilaista on elämä silelä Chilessä. Jään odottamaan kirjoituksiasi.

    Oikein hyvää "talvea" sinne menestystä blogillesi!

    Jään odottamaan, lisää.....

    VastaaPoista
  2. Hei Pullamummi! Kiitos piristävästä kommentistasi. Hauska kuulla, että innostuit lukemaan blogiani. Laitan pian uutta tekstiä.

    VastaaPoista