Pääsykokeet

Hyvät lukijat, taas koittaa SE aika vuodesta täällä Chilessä. Lapset ja heidän vanhempansa ahdistetaan kuin nurkkaan vailla ulospääsyä. Nyt koetellaan paineensietokykyä. Pääsykokeet. Lapsille, alkaen neljästä vuodesta ylöspäin.

Mitä tämä todellisuudessa siis tarkoittaa? Antakaapa, kun selitän. Ensinnäkin, “koulu” aloitetaan 3-5-vuotiaana (varsinainen oppivelvollisuus alkaa tosin vasta 6-vuotiaana, mutta siihen on syytä valmistautua etukäteen). Aluksi harjoitellaan sitä, että lapsi jaksaa istua paikoillaan kolme tuntia päivässä. Alle 6-vuotiaiden koulupäivä kestää yleensä neljä tuntia, josta “ulkoiluun” varataan vain 15-20 minuuttia! Lapsiryhmän koko on tavallisesti 30-40 lasta, kalliimmissa kouluissa lapsimäärä hieman pienenpi.

Täällä ei katsota mikä on lähin koulu. Koulu valitaan yleensä vanhempien toiveiden perusteella. Calamasta olen tähän päivään mennessä löytänyt kaksi mukiin menevää koulua ja yhden välttävän. Eli kolme koulua, johon lapseni voisin laittaa. Yksi olisi vielä, mutta kun koulumaksu on yli 400 euroa kuussa ja meillä lapsia on neljä ja töissäkäyviä perheessä tällä hetkellä yksi, niin sen voi unohtaa laskuista. Vanhemmilla on sitten tietysti kovat paineet siitä, että saako lapsensa haluamaansa kouluun.

Kovasta kilpailusta johtuen lapsille järjestetään pääsykokeet. Lapsiparka laitetaan keskelle tuntemattomia ihmisiä, suureen täynnä olevaan luokkahuoneeseen. Siinä sitten mitataan miten hyvin lapsi osaa leikata, liimata, värittää ja laskea. Yritäpä nyt siinä, pieni 4-vuotias. Parhaat valitaan.

Minusta tämä touhotus vain on niin kummallista... Eikö sinne kouluun mennäkään nimenomaan niitä asioita oppimaan..?

Entä jos kaikista kouluista tulee hylätyn paperit? Niinkin voi käydä. Joistakin huonoimmista kouluista voi jäädä armopaikkoja, jonne voi sitten lapsukaisensa laittaa. Tai sitten kalliimmissä kouluissa ei koko kurssi välttämättä täyty, koska kaikilla ei todellakaan ole varaa huimiin kuukausimaksuihin. Ja ajatelkaapa sitäkin käytäntöä, että jos lapsi jää luokalle, niin voi joutua pois koko kyseenomaisesta koulusta. Niin outoa. Juuri silloin, jos on vaikeaa, tarvitsee tuttua ympäristöä sen sijaan, että heitetään keskelle tuntematonta..

Niin, että kai sitä nyt pitää ryhtyä treenaamaan noita kullanmuruja... Muutama kuukausi on vielä aikaa. Vuosi sitten kyllä stressihormonit nousivat aika kovasti tällä mammalla. Tänä vuonna otetaan rennommin. Ainakin yritetään.

Nyt ovat veitikkani (2 vanhinta) käyneet pienessä “päiväkodissa” koulua. 5-vuotiaalla koulupukuun kuuluuvat harmaat suorat kouluhousut ja mustat koulukengät. Eläpä siinä sitten täysipainoista lapsuutta...