lauantai 17. elokuuta 2013

Retkeilyä ja "kaputt" keskellä erämaata

Ayquina



Retkijalkaa taas pakotti pienen tauon jälkeen, suuntana Ayquina tällä kertaa. Pieni kylä reilun 70 km päässä Calamasta. Matka on jokseenkin huikaiseva, jos ei jännittäväkin, sillä juuri ennen kylää tie laskeutuu jyrkästi mutkitellen syvän rotkon pohjalle ja siitä taas ylös!

Kylä on aivan pieni. Aikaisemmilla käynneillämme ei asukkaita ole juuri edes ulkona näkynyt, mutta tällä kertaa oli varsinkin paljon poikia palloa pelaamassa toisten huitoessa kepeillään seikkailuleikeissään. Ayquina kuitenkin täyttyy juhlapyhinä, sillä silloin järjestetään uskonnollisia juhlia, joissa sekoittuvat kansanperinteet ja katoliset rituaalit. Juhliin kuuluu perinteisiä pukuja, tansseja ja messu.

Patikoimme kylän ulkopuolelle jokea seuraten. Joen törmä oli kuitenkin liian vetinen (vaikutti ainakin hedelmälliseltä viljelymaalta), joten kuljimme lähellä kallionseinämää. Upea näkymä joka puolella. Lisäksi kallion sisältä putoaa vettä kauniina vesiputouksena. Kyläläisille tämä on suuri etu, koska vesi on kanavoitu niin, että se kulkee viljelyksille. Vuosisatojen perinne yhä jatkuu, viljelmätilkut laskeutuvat porrasmaisina tasoina jokea kohti.
Porrasmaiset viljelmät. Oikealla kulkee joki. Rotkossa joen varrella vehreää, ylänkö kuiva ja vailla kasvillisuutta.




Kalliosta tulee vettä. Pari muutakin upeaa putousta. Minä vain en tabletin(ainut kuvauslaitteeni!!) kanssa oikein taipunut hyviin kuvausasentoihin, kun oli vielä vauva kantoliinassa. Mies lähti autolle hakemaan vaihtovaatetta pienokaiselle, joka liiallisessa uteliaisuudessaan kaatui putouksen alla olevaan lätäkköön. Lätäkkö oli kuitenkin harmittoman matala ja hiekkapohjainen.
Jylhiä maisemia.




Kylässä on muutama ruokatarvikekioski ja yksi "ravintola" (koti, jonka yläkerrassa tarjolla ruokaa satunnaisesti). Meillä kulkee aina eväät ja paljon vettä mukana. Ei voi odottaa, että paikallisista kylistä löytyy auki oleva kauppa saati sitten ruokailupaikka. Kuten ei tälläkään kertaa.

Runsaista eväistä olikin suurempi hyöty kuin luulimmekaan. Paluumatkalla automme sanoi nimittäin sopimuksensa irti eikä enää käynnistynyt uudelleen. Onneksi selvisimme edes rotkon toiselle puolelle!! Paikalla ei ollut edes kuuluvuutta. Siinä sitä sitten odoteltiin, nälkäisille ja väsyneille lapsille riitti voileipiä, hedelmää ja juotavaa. Ystävällinen perhe lava-autoineen kuitenkin pysähtyi meitä auttamaan. Hinausköysi katkesi matkalla muutamaan otteeseen, mutta pääsimme kuitenkin onnellisesti perille Calamaan.

Käteistä oli harmittavan vähän mukana kiitokseksi. Sattuipa olemaan kuitenkin nätisti pakattu Bostonkakku mukana. Olin juuri aamulla paistanut kaksi Bostonia, joista yksi puolikas hävisi sen sileän tien aamupalalla. Meidän
pakastin kun on rikki (sekin vielä!), niin päätin sitten jostain syystä pakata toisen kakuista matkalle "siltä varalta" kai. Ja se sopikin kivaksi kiitokseksi auttajillemme :)!

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

2 kommenttia:

  1. Olipa teillä vaiherikas retki! Onneksi kaikki päättyi hyvin! :D

    Sun blogia on tosi kiva lukea, kun kirjoitat niin hyvin!

    http://www.onewaytickettooz.com

    VastaaPoista
  2. Kiitos :). Meille kyllä sattuu ja tapahtuu melkein aina jotain odottamatonta. Teidän blogista on myös kiva lukea teidän puuhailujanne ja hienoa, kun kirjoitatte kahdella kielellä!!

    VastaaPoista