 |
| Vapaa! |
Lyhyt alustus. Jos et jaksa lukea koko tekstiä, niin lue lopussa tiivistelmä. Toivon tähän tekstiin kommentteja, kokemuksia ja neuvoja asuitpa sitten missä tahansa maassa.
Onko sinulla lapsi ensimmäisellä luokalla? Minulla on. Tai ehkä kohdallasi se vaihe on jo takana tai vielä edessä? Joka tapauksessa, mitä todennäköisemmin kaikki lukijani ovat kerran ekaluokkalaisia olleet. Koulun alku on niin suuri muutos elämässä. Muistan vielä, että ensimmäinen koulupäivä jännitti valtavasti. Jälkiruoaksi oli jäätelöä (päällimäinen muisto!) ja ope oli hurjan kiva, ryhmä pieni, meitä oli vain 11, seuraavana vuonna vain 8, kun useampi oppilas muutti muualle. Miten jännittävää oli hipelöidä uusia kirjan kansia, tutkia pientä vaaleanpunaista laatikkoa, joka sisälsi vokaaleita ja peilin äänteiden harjoitteluun. Ja sitten leikkiä ja kaiken kaikkiaan alku oli pehmeä. Upouusilla vahaliiduilla sai vielä taiteilla oman kesämuiston. En osannut silloin vielä edes lukea, mutta jouluun mennessä olin oppinut. Minun mielestäni ekaluokka on sitä varten, että opitaan lukemaan, laskemaan ja sosiaalista kanssakäymistä ikätovereiden kanssa. Minkälaisia koulumuistoja sinulla on?
Minkälainen koulutie on Chilessä? Vastaukseni tulee ykskantaan kuin apteekin hyllyltä, vapauden riisto! Kautta aikain on ihmiskuntaa haluttu aivopestä milloin missäkin, kuten keskitysleireillä. Onneksi ei aivan niin julmasta toiminnasta ole kyse, mutta pikkulapsilta vedetään matto jalkojen alta pois koulun alettua. Kouluvuosi alkaa helmi-maaliskuussa, ja ekaluokkalaisia ovat kaikki ne, jotka maaliskuun loppuun mennessä ovat täyttäneet kuusi vuotta. Siihen loppuu vapaa-aika. Viikonloppuna vain voi hieman hengähtää. Muuten viikon päivät pyörivät koulun ympärillä aamusta iltaan.
Pohjois-Chilessä kouluille ominaista on "doble jornada" eli kaksiosainen koulupäivä. Esimerkiksi koulu alkaa klo 8.00 ja päättyy klo 12.15. Sitten kotiin syömään ja jälleen koulun penkille klo 14.00 aina klo 17.15 saakka. Turhaa aikaa kuluu matkustamiseen ja lapsi väsyy kovin tällaisessa pyörityksessä. Laskin, että omalla ekaluokkalaisellani on heti jo 12 eri oppiainetta ja 35 tuntia koulua viikossa. Ryhmän piti olla pieni, mutta luokan koko onkin 38 oppilasta. Poikkeusluvalla sain osallistua ensimmäisille tunneille. Heti vain vokaaleita taululta kopioimaan ja melkoinen melu luokassa. Opettaja tuskin itse huomasi, että joku keikkui jatkuvasti tuolilla, toinen "söi" tuoliaan, kolmas päästeli hiljaisesti eläimellisiä ääniä. Eivätkä he olleet ainoita, jotka eivät pystyneet keskittymään opettajan puheeseen. Ja tämä on yksi kaupungin parhaista kouluista...
Äitini oli hämmentynyt täkäläisen koulun työ- ja tuntimäärästä. Ihan vierähti kyynel poskelle, kun hän oli kirjeeseen laittanut Leevi and the Leavings- yhtyeen laulun sanat: "Lapsi painaa nenän kylmään ikkunaruutuun ja ihmettelee, miksi kouluun täytyy joka päivä ennättää ja ei ole aikaa edes leijaa lennättää, mieluiten kääriytyisi peittoon uudelleen, eikä tarvitsisi mennä minnekkään."
Tiivistelmä:
 |
| Päivä vain... |
 |
| ...ja hetki kerrallansa... |
Tosi karua kuultavaa tuo.... Ja minkähänlaiset muistot (vai pitäisikö sanoa ihan "traumat") noille chileläislapsille jää koulun alusta. Minullekin koulunkäynti oli niin hauskaa että suorastaan nautin siitä (aina 5-6. luokalle asti, josta alkaen alkoi selvempi klikkiytyminen / tyttöjen ilkeily, muu kiusaaminen yms., mikä onkin ongelma erikseen...)
VastaaPoistaOletteko sittenkin harkitsemassa muualle muuttoa?
Mä en kauheasti tästä Aussien koulujärjestelmästä tiedä mitä nyt joissain keskusteluissa (netti- ja henk. koht. kanssakäymisissä) on ohimennen tullut puheeksi. Yleisesti ottaen varmasti parempi kuin Chile mutta ei yhtä hyvä kuin Suomi, täällä ilmeisesti meno on toisesta ääripäästä, toisin sanoen lapset päästetään liian vähällä ja kaikki arvostellaan suurinpiirtein hyvä/erinomainen -arvosanoin jottei kenellekään tulisi "paha mieli". Ja näistä syistä esim. 12-vuotiaiden laskutaidot yms. paljon huonommat kuin suomalaisen kouluja käyneen. Mutta siis nämä perustuu vaan siihen mitä olen joskus kuullut yleisesti ottaen. Varmasti noissa kouluissa on eroja, ja kunnallisen / yksityisen välillä eroja myös.
Kantsii lukea lisää netissä olevasta Australian suomalaisten yhteisöstä, Dundernewsistä. Juuri hiljattain lueskelin siellä jotain keskustelua joka liittyi suomalaisen Ausseissa asuneen perheen takaisin haikailuun, mutta keskustelu kääntyi koulutusjärjestelmään, kantsii käydä lukemassa (http://www.dundernews.com/viestitaulu/index.php?topic=6755.40) Ja muutenkin tuo foorumi on oikea paikka jos haluat heittää tarkempaa kysymystä australialaisiin kouluihin liittyen.
Hei Nicara, kiitos kommentoinnista. Chileläinen koulujärjestelmä on kyllä karu, mutta keskivertolapsille täällä ei jääne traumoja. Chileläiset totutetaan istumaan pulpetissa jo 3-vuotiaasta alkaen päiväkodin myötä. Kyseessä on 4-tuntinen päivä, jossa ulkoleikkiä 15 minuuttia, muu aika "opiskellaan" eli tehdään tehtäviä, maalataan, opetellaan jo vokaaleita (sama toistuu vuodesta toiseen). Tämä on kuitenkin vapaaehoista aina esikoluun saakka, joka alkaa 4- tai 5-vuotiaana. Täällä tosin ajatellaan, että se on hyvä eikä leikkiä tai liikuntaa arvosteta.
PoistaMeidän lapsilla on kuitenkin aivan eri lähtökohta. He ovat tottunut ulkoilemaan paljon, olemaan aina liikkeellä, kiipeilemään puissa ja pitämään hauskaa. Juuri sen vapauden myötä ekaluokkalainen taitaa jo sujuvasti kolme kieltä ja osaa lukea jokaisella niistä.
Joka tapauksessa, kyllä tässä nyt tarttis tehdä jotakin. Joko mennä muualle (siksi teidän kokemuksianne odottelen) tai sitten turvautua kotiopetukseen.
Ei tämä systeemi kuitenkaan aivan yllätyksenä tullut, olemmehan jo kaksi vuotta täällä olleet a minäkin toiminut kouluavustajana "köyhien koulussa", jossa lasten vanhemmilla päihde- ja rikosongelmia. Kumma kyllä, mutta ekaluokkalaiseni koulupäivä ei juurikaan poikennut mainitsemani koulun oppitunneista ja siellä oppilaita oli jopa muutama vähemmän. Pahimmassa tapauksessa luokalla voi olla jo heti 45 oppilasta kahta aikuista kohden (opettaja ja avustaja).
Kiitos, Nicara, vinkistäsi, täytyypä heti tutustua.
VastaaPoistaEi kestä :) Nuo luokkakoot on kyllä kamalia. Tosiaan tuo kotiopetuskin tuli mieleen yhtenä vaihtoehtona.
PoistaH. täällä siis kirjoittelee (Juana) siltä varalta ettet hoksannut :) Käytän tätä profiilia mun personal-blogissa ja sitten on se toinen H ja J profiili meidän aussiblogissa.
Hei Sariina,laitoin sulle linkkejä täkäläiseen koulusysteemiin blogissani,niihin kysymyksiisi.
VastaaPoistaEi kuulosta tosiaankaan kauhean hyvältä tuo Chilen systeemi,raskaalta kuulostaa tuokin että päivä on noin jaettu.Laitan tänne yhden jossa ehkä nippelitietoa,vähän kuivastikin koska se on koulusysteemistä tehty raportti mutta siitä saa hyvän kuvan täkäläisestä koulusysteemistä. Oma n poikani kanssa muutin Suomeen just kun hänen piti (6.vuotiaana) aloittaa täällä eka luokka,joten mulla ei oikein ole kunnon kokemuksia kouluista täällä,vaikka tietysti olen kuullut tuttujen kautta siitä.Luokkakoot ovat suuremmat kuin Suomessa ja koulu on periaatteessa ilmaista mutta sitten on kaikenlaisia maksuja ,joita tulee päälle,kuten koulukirjat,ym ym. Ennen oli koulupukupakko,mutta mielestäni nykyään niitä nykyään uskovaisten kouluissa mutta täällä on tapana tehdä koulu T-paidat ,joissa koulun nimi ja logo,ja niitä paitoja on sitten eri värisiä (ainakin siinä koulussa missä ohjaamani lapsi on).
Tässä linkki siis tietoon
http://meyda.education.gov.il/files/minhalcalcala/facts.pdf
Hola ! Tuosta raportista(jonka linkin laitoin) luin että luokkakoot täälläpäin ovat hieman suuremmat kuin OECD keskiarvossa eli 28,7 oppilasta per luokka keskimäärin.
VastaaPoistaOpintoviikkomäärä on suurinpiirtein sama kuin OECD keskiarvo,mutta tuntimäärät ovat korkeammat. Koulua käydään täällä 6 päivää viikossa mutta perjantai on lyhyempi päivä.
Nicara, kiitos tosiaan kemmentoinnistasi. Huomasin kyllä jälkeen päin, että kuka olet ;). Joten terkkuja vain!
VastaaPoistaJael, suuret kiitokset kommenteistasi niin täällä kuin blogissasikin.
Tässä sitten pähkäilemme, että mitä teemme tuon koulun suhteen. Mielenkiintoisia vaihtoehtoja on jo aukeamassakin, joten niistä ehkä lisää myöhemmin!
Mielenkiintoinen aihe. Täällä Intiassa luokkakoot on todella suuria, kalliimmissa yksityiskouluissakin 40 luokkaa. Koulupäivät on niinikään pitkiä eli aamukahdeksasta iltapäiväpuolikolmeen-neljään, koulusta riippuen, ala-asteelta lähtien. Koulu alkaa jo 1,5-2-vuotiaana leikkikoululla, jossa opetellaan jo aakkosia ja sitten viimeistään 3-vuotiaana esikouluun. Itseänikin on hieman järkyttänyt tämä systeemi, mutta on pakko laittaa lapsi mukaan oravanpyörään, etteivät jää jälkeen muista niin sosiaalisesti kuin akateemisestikin.
VastaaPoistaSuomen systeemi on kyllä aivan paras, kumpa leviäisi muuallekin! Mutta tavallaan siinä mättää se, että esikoulussakaan 6-vuotiaana ei saa vielä opettaa laskemaan tai lukemaan, vaikka sen ikäisellä olisi jo selvästi valmiudet, eli jarrutetaan lapsen oppimista.
Olen ollut kanadalaisessa koulussa töissä täällä, ja siellä ainakin päivät oli pitkiä 8-16. Sitä olen aina ihmetellyt, että miksi välitunteja on niin vähän, kun ei oppilaat oikein tunnu jaksavan tunneilla niin pitkään sisätiloissa. En tiedä, miten pitkät päivät Kanadassa on. Meidän koulussa opetus on aika teemojen ympärillä eli ei ole liikaa pänttäämistä vaan paljon projekteja eri teemoihin liittyen.
Hei Anna! Kiitos kommentistasi Intiasta saakka! Suomalaisena ei voi kuin kauhistella muun maailman koulujärjestelmää. Yleensä toki lapset sopeutuvat vallitsevaan järjestelmään, ja ovat onnellisia, vaikka vapaa-aikaa olisikin vähemmän. Sitten on se lasten vähemmistö, joilla on jollakin tavalla poikkeava persoonallisuus, ja jäävät jälkeen tai heidät leimataan, vaikka heille sopivimmilla opetusmenetelmillä voisivatkin oppia ongelmitta. Ryhmäkoot ovat kyllä huolestuttavan suuria. Eihän lapsi kuule edes ajatuksiaan sellaisessa hälyssä. Eiä kyseinen työ palkitse, motivoi tai kannusta opettajia, jos pitää olla koko ajan äänessä vahtimassa, että salissa pysyy järjestys. Sääli...
VastaaPoista